Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
Tuli mieleen kallio lähettyvillä, täällä on joskus joku viettänyt juhannusta ja hakannut tämän tekstin rantaan.
Siinä se on kestänyt syksyn sateet, talven viimat, kevään sateet ja kesäauringon porotukset.
Tämä maisema missä kaikki sulautuu yhteen ..
on pysynyt muuttumattomana, vain vettä ja kaukainen saari.
Ylempi kuva on hieman huono koska jouduin zoomaamaan kauempaa, rantakallio oli niin liukas, eikä tehnyt mieli mennä pulikoimaan.
Eilen oli mieletön sumu, niin harmaata.
