Jo useampana päivänä oli mielessä lähteä läheiselle järvelle mato-ongelle ja virvelöimään. Tällä kertaa ei otettu mukaan veto-uisteluun tarkoitettuja vapoja sun muuta (empä niistä paljon tiedä, on miehen aluetta enemmän) vaan mukaan pakattiin pari tavallista umpikelavirveliä ja vanhanaikaiset rottinkiset mato-onget. Noi rottinkionget on tosi hyvät käytössä ja päihittää monet kerrat kaikenlaiset teleskooppiviritykset. Yksi moka tapahtui pakkausvaiheessa eväät unohtuivat ja niitä monesti kaipailtiin illan aikana.

Ennen viittä lähdettiin, aurinko paistoi lämpöä noin 23-24 astetta, tosi lämmin elokuun ilta.

Päästiin venepaikalle, tavarat veneeseen ja moottori käyntiin. Mies istui perään moottorinkäyttäjäksi minä etunokkaan tuulenhalkaisijaksi. Suuntana kaislikko saaren takana selän tuolla puolen.


Veneitä oli liikkeellä paljon, purjeveneitä, suurempia huviveneitä, uisteluveneitä, samaa kokoluokkaa olevia moottoriveneitä, yksi meni vesisuksilla ja toinen vesiskootterilla. Porukkaa joka lähtöön, ilma oli tosi hieno ja se näkyi.

Ilta kului mukavasti, mato-onget ensin veteen ja pientä elämää näkyi olevan. Hieman söi, pienenpieniä nypyjä mutta kalaa ei ylös saatu. Paikkaa vaihdettiin muutaman kerran. Mato-onkeen ei nyt kala tarttunut mutta pieniin virvelin kuviin kyllä.


Auringon alkaessa painua taivaanrantaa kohti alkoi elämä vedenpinnassa. Kalat hyppivät ja jonkinlaista ajoa oli menossa. Ihan mukavankokoisia ahvenia saatiin ylös ja jos irtipäässeetkin olisivat mukana saalista olisi puolet enemmän.


          843133.jpg

Saalis ei ole suurensuuri mutta reissu mukava. Takaisintullessa aurinko oli laskenut ja taivaanranta oli punainen, muutama suurempi uisteluvene näkyi valoineen muuten oli rauhallista. Ilta oli viilentynyt, mennessä olisi pärjännyt uimapuvulla, poistullessa kaipailin villasukkia.

t.Heluna